Maisema

Maisema

tiistai 17. helmikuuta 2015

Lugnet Life & Living

Kirkkonummen Kylmälässä keskellä peltoja (Jaanan omia sanoja lainatakseni) sijaitsee Sjökullan kartano ja sen piharakennuksessa on ihana Lugnet Life&Living. Jaana ja tyttärensä Laura ovat rakentaneet lifestyle- ja sisustuskaupan, jossa on ilo käydä. Paikka on kuin yllättävä keidas epäilyttävän pienen tien varrella.

Sisustuspuolella on myynnissä kohtuuhintaisia huonekaluja sekä pienempää sisustustavaraa. Ihania ajatelmia, kynttilöitä jne jne. Valikoima uusiutuu kaiken aikaa ja omistajat käyvät mm Tukholmassa sisustusmessuilla. Second hand puolella on myytävänä ihania second hand vaatteita, jotka luonnollisesti vaihtuvat kaiken aikaa kun osa myydään ulos ja lisää tuodaan tilalle. Asiakkaat voivat tuoda vaatteitaan ns myyntitilille myytäväksi. Liike ottaa osan palkkiona ja osan saat itse.


http://www.lugnetlifeandliving.com

Viime torstaina Lugnetissa oli asiakasilta, jonne asiakkaat olivat voineet ilmoittautua. Illan aikana oli tietysti mahdollisuus tutustua paikan omiin perusvalikoimiin mutta myös ihailla paikalle tulleen Mariana korujen edustajan koruja, jotka sanalla sanoen ovat aivan ihania. Ostin joitakin vuosia sitten kaksi rannekorua, eivätkä Swarowskin kristalleista tehdyt korut ole menneet miksikään vaikka pidän niitä joka päivä. Love them..Marianan koruja on Lugnetissa myynnissä kaiken aikaa. Nyt edustajalla oli mukavaan vain enemmän malleja.

LIsäksi oli mahdollisuus ostaa käsitöitä sekä luonnonmukaista kosmetiikkaa. Pääsin keskustelemaan maahantuojan kanssa luonnonmukaisuuden merkityksestä hyvinvoinnille...ja sainpa pienen kokeilupakkauksenkin ja ihastuin kaktuspohjaiseen voiteeseen...jonka merkin ja nimen itse asiassa unohdin jo. Oisko ollut Terra? Jälleenmyyjänä mm Ruohonjuuri. Taidan kokeilla seuraavaksi sitä, kun tuo nykyinen Dr Hauschka loppuu.

Ihana positiivinen hetki arjen keskellä. Näitä pitää saada lisää...




sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Gösta&Paul Sinebrychoffin taidemuseossa

Kuluvalla viikolla avattiin Sinebrychoffin taidemuseossa yhteisnäyttely, jossa on sekä Paul Sinebrychoffin keräämiä tauluja että Gösta Serlachiuksen tauluja.

Kumpikin teollisuuspamppu oli oman aikansa taidemesenaatti omalla tavallaan. Ei ehkä mesenaatti sanan varsinaisessa merkityksessä mutta kumpikin keräsi oman aikansa taidetta ja samalla myös vanhempaa maalaustaidetta antaakseen kontekstia silloiselle nykytaiteelle.

Avajaissanoissa epäiltiin josko herrat tunsivat lainkaan toisiaan mutta kumpikin keräsi hienoa taidetta ja käytti merkittävästi varojaan taiteen hankkimiseksi.  

Suosittelen vierailemaan Sinebrychoffin talossa osoitteessa Bulevardi 40 ihan jo interiöörinkin vuoksi. Sellaiset tilat keskellä Helsinkiä raitiovaunun jyristellessä ikkunoiden alla. Voi aistia hienojen vaatteiden kahinan sadan vuoden takaa ja kuvitella millaista elämä silloin on Helsingissä ollut. Salissa ja työhuoneessa on alkuperäinen sisustus ja tilat on restauroitu alkuperäiseen kuntoonsa. Tietyt verhot oli kuulemma teetetty Pariisissa asti, koska Suomesta tai lähempää ei ollut löytynyt tekijöitä...

Luonnollisesti suosittelen kaikkia myös vierailemaan Serlachiuksen museossa Mäntässä. Ko taidemuseo on ainakin omasta mielestäni yksi hienoimmista ja vaikuttavimmista taidemuseoista joissa olen koskaan käynyt. En nyt ole kaikkia maailman metropolien museoita nähnyt, joten vertailukohtani ovat tietysti rajalliset mutta kun tuollainen museo Suomesta löytyy, niin lämpimästi suosittelen vierailua sinnekin...


Lisätietoa

Sinebrychoffin keräämä taide vaikutti hieman konservatiivisemmalta kuin Serlachiuksen mutta kummissakin oli jotain hyvin viehättävää.  Ja erityisesti ilahduin kirjeistä, joista pystyi seuraamaan ajatustenvaihtoa itse taiteentilaajan ja sen toimittajan välillä. Oli myös hauska nähdä miten taiteenystävien piiri oli varsin pieni ja tietyistä tauluista käytiin kilpailua ostajien kesken.  Samalla oli mielenkiintoista havaita, että taideväärennykset olivat valitettavasti ostajien riesana jo tuolloin. Kaipa väärennöksiä on tehty niin kauan kuin taidettakin?


lauantai 7. helmikuuta 2015

Leffakokemus : "Cake"

Kävin katsomassa Jennifer Anistonin tähdittämän elokuvan Cake, joka kertoo onnettomuuden traumatisoimasta nuoresta lakimiesnaisesta (Aniston).  Pariskunnan pieni poika on kuollut ko. onnettomuudessa ja Anistonin näyttelemä Claire äitinä saanut samassa onnettomuudessa pahoja vammoja, jotka aiheuttavat hänelle jatkuvia pahoja kipuja.

Pojan menettäminen on saanut Clairen vaipumaan niin suureen suruun, ettei hän oikeastaan elä lainkaan, vaan yrittää nukkua öisin ja selviää päivästä toiseen meksikolaissyntyisen taloudenhoitajansa Silvanan kanssa.  Aviomiehensä Claire on ajanut pois kotoaan, eikä aviomiehellä olekaan elokuvassa suurta roolia.

Lääkäri on ohjannut Clairen tukiryhmään selvittelemään onnettomuuden ja menetyksen aiheuttamaa tuskaansa välittämättä aidosti siitä miten tukiryhmässä oleminen potilasta auttaa. Aihetta ei käsitellä sen enempää elokuvassa mutta oma kirjoituksenaiheensa olisi käsitellä sitä miten potilasta ei käsitellä kokonaisuutena eikä kukaan ota vastuuta siitä, miten eri ohjeiden mukaiset hoitomenetelmät aidosti toimivat. Elokuvassakin tukiryhmän vetäjä tuntuu toimivan vain kirjasta ulkoa opettelemiensa metodien perusteella välittämättä siitä toimiiko metodi lainkaan.

Elokuvan osajuoni on tukiryhmän yhden jäsenen tekemä itsemurha, jota ainakaan Claire ei tunnu ymmärtävän. Itsemurhan tehnyt Nina oli kaunis nuori perheenäiti, jonka leskeytyneeseen aviomieheen Claire tutustuu ymmärtääkseen miksi Nina valitsi niin lopullisen ratkaisun omaan tilanteeseensa.

Elokuvassa on hidas rytmi kuvaamassa suuren tuskan aiheuttamaa lamaannusta. Fyysinen kipu antaa Clairelle tekosyyn sääliä itseään ja vaikka hän käy liikuntaterapiassa helpottaakseen kipujaan ja kyetäkseen liikkumaan, ei Claire tunnu aidosti edes toivovan paranevansa.

Kuvaaja on käyttänyt erinomaisen hienosti kuvaustekniikkaa ja värejä tarinan kerronnassa: aluksi koko värimaailma on hailakka ja vähän epäselväkin, ikäänkuin kaikki olisi vähän sumussa. Hiljalleen Clairen saadessa pientä otetta elämästään alkavat väritkin kirkastua.

Äidin tuskaa pienen pojan kuoleman vuoksi on vaikea katsoa ja kyyneleet hiipivät silmänurkkaan väkisinkin sitä mukaa kun Claire vihdoin suostuu kohtaamaan oman surunsa. Käymään poikansa haudalla, katsomaan pojan isoa valokuvaa jne. Jokaisen on kohdattava oma surunsa ja käsiteltävä se pois.




sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Me&I kevään suosikkeja

Me&I:n kevään mallisto julkaistiin kuluvalla viikolla ja poimin sieltä omia suosikkejani naisten mallistosta. Tyttäreni löysi monta omaa suosikkiaan mallistosta myös. Samoin esiteini-ikäinen poika haluaa mm hupparin...

Aivan ykkössuosikkini on "Fantastis boatneck dress". Me&I:n Helene vinkkasi tilaamaan kaksi: toisen vähän isomman ja toisen pienemmän, esim S koko iltarientoihin ja M koko päiväkäyttöön...ei hullumpi idea ja mekko on todella ihana. Se on rypytetty toiselta puolelta mikä rypyttää mekon kangasta automaattisesti vyötäröltä. Mekkoa voi mainiosti rypyttää lisää halutessaan. 

Kokeilin mekkoa ensin varvastossujen kanssa ja kuvittelin itseni lomamatkalle...toimii. Sitten mustat sukat ja korkeakorkoiset avokkaat jalkaan ja mekon ilme muuttui hetkessä. Pienenpienet hihat tekevät asusta siistin ja puetun näköisen. Täydellinen mekko. Suosittelen lämpimästi.






Yksi kevään suosikkini on "Striped batwing top" joka tuo sini-valkoiset kapeat raidat asuihin. Puseron malli istuu kauniisti lantiolle ja vyötärölle ja jättää mukavasti tilaa yläosaan. Mukavaa puuvillaa. Housuihin on useampikin loistava vaihtoehto. Joko "Sweat knickers" tai esim "Fluid pants" (jotka löytyvät muuten myös lasten mallistosta"



Leikkisyyttä asuun saa valitsemalla "Leo magic knickersit", joihin voi yhdistää esim emäntämallistosta samankuosisen topin tai sitten esim mustan "Batwing topin" joka on täydellinen mihin tahansa asuun yhdistettynä.



Samaa leo printtiä löytyy perfect tunicista joka on samaa mallia kuin syksyn malliston Waves tunic tai musta perfect tunic. Täydellinen joko sellaisenaan iltamenoihin tai sitten yhdistettynä esim pitempiin fluid pantseihin. Hauska ja leikkisä.



Viimeisenä kuvasin pirteän "Adore topin" sweat knickersien kanssa. Istuu täydellisesti lantiolle ja laskeutuu kauniisti ja materiaali on aivan ihanaa...




Kyllä se kevät ja kesä sieltä tulevat. Sitä odotellessa voi leikitellä vähän keväisemmillä vaatteilla jo. Kyllä niitä mustia ja harmaita sävyjä onkin jo pidetty...

Ihanaa sunnuntaita.