Maisema

Maisema

perjantai 12. syyskuuta 2014

Naisena autokaupassa



Olin tullut tilanteeseen, jossa sivutoimeni lähestulkoon vaati auton hankkimista. Toki auto helpottaisi myös lasten harrastuksiin viemistä, kaupassa käymistä jne. Kynnys sen hankkimiseen oli vaan erityisen suuri, koska pääkaupungissa periaatteessa selviää ilmankin. Paino sanalla periaatteessa. Kyllä radan varressa asuva pääsee junalla keskustaan ja mikäli on toimiva bussilinja, pääsee bussillakin useaampaankin suuntaan. Olen jopa ollut yllättynyt miten poikittaislinjoillakin pääsee näppärästi liikkumaan.


Autottomana ei kuitenkaan noin vaan esimerkiksi mennä Ikeaan. Tiedän kyllä, että sinne menee Ikea bussi ja yleiset bussit jne mutta ostapa sieltä vaikka iso viherkasvi ja lähde raahaamaan sitä siihen Ikea bussiin. Voi huumori loppua viimeistään viiden ruuhkassa.  Ja muistan kyllä eräänkin ystäväni joka kävi Ikeasta ostamassa ison Lack hyllyn, jonka kantoi selässään bussissa kotiinsa asti... minusta ei siihen ole.

Kaksi kissaani käyttää ns puupellettejä kissanhiekkanaan. On muuten erittäin ekologinen ja edullinen ratkaisu. Iso 20kg pussillinen pellettejä maksaa alle 10€ ja kestää ainakin pari kuukautta kahdella kissalla. Sen ostaminen paikallisesta rautakaupasta ei sitten myöskään onnistu ilman autoa, ainakaan kesällä. Talvella, edellyttäen että on lunta, voi vaikka vetää pulkassa, jos ei muuta keksi.

Ruokakauppoja pääkaupunkiseudulla on niin lähellä, että nälkään ei ilman autoa pääse kuolemaan. Ei siis ongelma, mutta kovin montaa maitolitraa ei viitsi ilman autoa lähteä kantamaan. 

Autottomana tulee automaattisesti käveltyä moneen paikkaan ja kaiken lisäksi pitää sitä ihan normaalina. Kesällä pyöräilee minne päin vaan ja vieläpä iloitsee siitä. Pyörärepussa kulkee monenlaista ja -kokoista tavaraa. Kunhan ei pane kovin poikittain, ettei vastaantuleva lennä oitis metsikköön.

Autoton ei kuitenkaan voi noin vaan lähteä kauemmas sukuloimaan tai ystävien luo. Paitsi jos ystävä asuu joko linja-autoaseman tai rautatieaseman lähellä, mutta silloinkaan et voi kuljettaa juuri mitään tavaroita kumpaankaan suuntaan. Toisaalta, eipä sitä tolkutonta tavaramäärää tarvitsekaan.

No niin, perustin siis yrityksen, jonka kantavana ideana on kulkea painavan ja ison mallistolaukun kanssa asiakkaiden luona. Sanalla sanoen tuo mallistolaukku on erittäin painava, joskin siinä on vetokahva mutta jo sen kuljettaminen perässään vetäen lähimmälle juna-asemalle saa hikinorot valumaan pitkin selkää. Ja kun kannettavien tavaroiden mukaan lisätään taiteltava vaaterekki, joka painaa aivan tajuttoman paljon, tulee reissun tekemisestä aika rankkaa. Ja olen myös jo joutunut turvautumaan mm taksin apuun jos julkiset kulkuneuvot eivät olisi vieneet perille asti. Ja kateellisena katsonut, kun kuskit ovat nostaneet tavarat kevyesti auton tavaratilaan.

Kokeilin autotonta elämää yrittäjänä pari kuukautta ja totesin sen aika mahdottomaksi. Olin toki muutenkin miettinyt miten ilman autoa pääsisimme kulkemaan, ja todennut, että kyllä auto vaan helpottaa lapsiperheen elämää. Esimerkiksi mökille ei pääse millään ilveellä ilman autoa.

Sitten alkoikin mietintä: minkälainen auto ja minkä hintainen? Auton pitäisi olla ensinnäkin riittävän kokoinen, jotta siinä olisi massaa ja riittävän kokoinen tavaratila, jotta mainitsemani mallistolaukku mahtuu sinne ja lisäksi meidän perheen kohtuulliset tavarat. Tavaratilan pitäisi myös olla sellainen, että painavan tavaran saa nostetuksi sinne ilman erillistä korkeaa reunaa. Olen aikanaan lastenvaunuja nostanut korkean reunan yli ja todennut homman harvinaisen typeräksi ja uuvuttavaksi.

Auton pitäisi siis olla riittävän painava, jotta se on turvallinen isommissakin nopeuksissa ja liukkailla, eikä moottori saisi olla liian pieni. Ohitukset ovat ihan hasarditouhua moottoritienopeuksissa, jos ei vaan millään pääse ohi, kun autosta loppuu tehot. En kuitenkaan tarvitsisi mitään turbotykkiä. Tavallinen perustehokas vehje.

Auto ei saisi olla bensiinirohmu. Näillä polttoainehinnoilla pienikulutuksinen on ainoa järkevä vaihtoehto. Bensiini vai diesel? Periaatteessa meidän kilometreillä diesel ei olisi välttämätön, mutta en pitänyt sitä poissuljettuna vaihtoehtona, etenkin kun kaihosin automaattivaihteista autoa. Olin tottunut ajamaan jo automaatilla, mikä on keskusta-alueen ruuhkissa aika lailla voittaja. Ei mene hermo ruuhkissa. Todettu niin moneen kertaan.

Auto ei saisi olla vikatilastojen ykkönen tai kakkonenkaan. Kannattaa muuten tsekata Katsastusmiesten vikatilastot autoa ostaessaan. Yksi kiinnostava vaihtoehto jäi kauppaan sitä vilkaistuani.

Siinäpä ne vaihtoehdot. Minulla oli muutamakin vaihtoehto, joita pallottelin mielessäni. Perusvarma Toyota oli yksi. Minulla oli ollut jo yksi karvalakkikauden mekaaninen Toyota Corolla, joka oli täydellisen luotettava perusauto. Joten miksipä ei. Ongelma tuli vaan siitä, että Aygo, Yaris ja jollakin laskuopilla vielä Auris olivat kaikki aika pieniä. Ja sitä isommat karkasivat jo hintojen puolesta. Toyota olisi ollut vaan sinänsä hyvä hankinta, että sen jälleenhankinta-arvo olisi pysynyt suhteessa varsin korkealla.  Moni mies muuten suosittelee naiselle Toyotan hankkimista, mutta eivät itse olisi valmiita ostamaan tätä järkivalintaa. Wonder why?

Kia olisi hyvä valinta, koska pelkästään 7 vuoden tehdastakuu oli houkutteleva. Ei tarvitsisi ainakaan periaatteessa pelätä isoja korjauksia tuon takuuajan aikana. No, jokainen tietää, ettei kaikki korjaukset noin vaan ehkä mene takuuseenkaan. Ainakaan pientä raivokohtausta nostamatta. Jostain syystä Kian houkuttelevat mallit eivät jälleen olleet budjettini rajoissa.

Mutta äkkäsin alkusyksyn autonäyttelyesitteistä uuden Opel Mokkan. Varasin liikkeestä koeajon ja lähdin ajelemaan. Pakko muuten mainita että kävin Metroautossa, koska sen liikkeen nuorehko miesmyyjä palveli minua alusta pitäen vallan mainiosti. Ei nimitellyt pikkurouvaksi eikä suhtautunut alentuvasti missään vaiheessa. Valitettavasti Mokka ei vaan sytyttänyt enkä löytänyt hyvää ajoasentoa. Auto oli aivan uusi, joten siinä ei ollut tavallaan mitään vikaa mutta jouduin aina kytkintä painaessani suoristamaan vasemman jalan mikä tuntui aika epämiellyttävältä. Myyjä siis palveli mainiosti mistä iso kiitos mutta auto ei vaan napannut.

Seuraavaksi iskin silmäni Vehon sivuilla olevaan käytettyyn B Mersuun. Mikä namupala kattoikkuineen ja vaaleine puolinahkaisine verhoiluineen. Ja koeajoa varaamaan. Sain koeajoajan samalle päivälle ja painelin innoissani kokeilemaan. Auto ajettiin pihalle ja nousin ihastuksissani autoon. Myyjä kysyi, että onko automaatti tuttu ja katosi... (Automaatti oli tuttu, ei siinä mitään mutta enpä osannutkaan heti noin vaan säätää penkin asentoa. Onneksi tuikituntematon pysähtyi jeesaamaan ja pääsin matkaan). Tällä kertaa auto itsessään oli aivan ihana. Ei mitään vikaa vaan puhdasta ajamisen nautintoa.  Myyjä olisi halunnut tehdä kaupat samantien ja hermostui kun halusin selvitellä rahoituksen itse. Lähetin meilillä lisäkysymyksiä mm renkaiden kunnosta. Vastaus oli suunnattoman ylimielinen: "Renkaat ovat tieliikenneasetuksen mukaiset". Oikeesti. LIsäkysymys lähti saman tien, että olisiko mahdollista ihan tietää urien syvyydet ja arvio kuinka paljon renkailla vielä ajaa. Vihdoinkin sain kunnollisen vastauksen. Huoltokirjaa en nähnyt koska se kuulemma on vain sähköisenä. Todella? Minun pitää luottaa vain siihen, että kaikki on kunnossa, koska myyjä niin sanoo? Olenko eilisen teeren poika? ilmeisesti niin luultiin.

Myyjä soitti että tehdäänkö kaupat. Sanoin, etten ole saanut vielä rahoituspäätöstä mihin myyjä vähän negatiivisesti tuhahti että saathan sinä että mitä vielä odotat. Odotan koska haluan olla varma. Mietin ko illan kuumeisesti mitä auton kanssa tekisin. Auto oli kiinnostava ja ehdottoman hyvä ajaa, mutta...vähän vanha ja riskitekijä siis. Vikatilastot eivät puoltaneet sen ostoa. Emmin edelleen ja lähetinkin myyjälle viestin, että en vielä ole valmis ostopäätöstä tekemään ja että hän voisi lähestyä paremmalla tarjouksella. Vielä tänäänkään en ole ko myyjästä kuullut mitään.

Olin varsin hämmentynyt, koska paras oppi ikinä mitä olen myyntikoulutuksista saanut irti on se, että jokainen liikkeen ovesta omasta aloitteestaan sisään kävellyt asiakas on jo voitettu asiakas, josta ei saa päästää irti. Mitä tekeekään autokauppias? Ei ole tämän enempää kiinnostunut, vaikka asiakas oli jo koukussa. Ei vaivaudu edes kiittämään mielenkiinnosta. Ei lähetä minkäänlaista viestiä. Jäi aika huono mieikuva Vehosta.

Seuraavaksi löysin itseni kuitenkin toisesta Vehon liikkeestä, jossa oli piskuinen A Mersu. Muutaman vuoden ikäinen ei nostattanut riemun kiljahduksia, joten jätin auton sinne. Ajoin samalla Citroenin uuden mallin, mutta en syttynyt siitäkään. Palvelussa ei ollut moitteen sijaa.

Merkille pantavaa, että yksikään myyjä ei pikkurouvitellut eikä jättänyt palvelematta. Olenko viime kerrasta, josta on kuitenkinjo 7 vuotta kasvanut henkisesti, saanut ulkoista arvovaltaa vai mitä mutta tällä kierroksella olen saanut hyvää palvelua, noin lähtökohtaisesti. Taannoin kävin ensin yksin autokaupassa kenenkään edes noteeraamatta minua. Kukaan ei tullut kysymään että voiko palvella. Ketään ei kiinnostanut yhtään. Jouduin kyynelsilmin pyytämään puolison mukaan saadakseni edes kontaktin myyjiin.  Ja silloinkin puhuivat vain miehelle. Ja kun tämä totesi että vaimolle autoa ostamassa, lähtivät esittelemään kirjaimellisesti "tällaista pikku kauppakassia pikkurouvalle". Jäi muuten auto ostamatta siitä liikkeestä.

Tässä vaiheessa kyselin jopa facebookissa kavereilta suosituksia mainitsemillani kriteereillä. Sainkin joitakin hyvin ideoita. Ja jopa yhden, jota aloin googlailla. Ko automerkki alkoikin olla kiinnostava. Löysin kiinnostavan yksilön ja laitoin VV-Autoihin ilmoituksen, että olen kiinnostunut koeajosta. Sieltä vastattiin heti ja sovittiin aika koeajolle. Myyjä lupasi ilmoittaa, jos auto myytäisiin sitä ennen. Koeajopäivänä sain tekstiviestin, jossa luki yksinkertaisesti, että terve, Audi valmiina koeajoon. Terv Vv-Vaihtoautot Matti Myyjä. Pienenpieni viesti joka ei vaatinut myyjältä erityistä vaivannäköä mutta josta minulle tuli fiilis, että myyjä on kiinnostunut ja juuri minun autoni se siellä odottaa. Ei turhaan kiinnitetä huomiota asiakaspalveluun ja sen pieniin nyansseihin.

Kilpailun luulisi olevan kovaa ja luulin autokaupan rypevän kerrassaan mudissa. Lukipa jopa lapseni minulle netistä löytämäänsä artikkelia, jossa väitettiin auton ostajan olevan tällä hetkellä aivan kuningas ja saavan autokaupasta mitä ikinä keksii pyytää lukuunottamatta ehkä mojovia hinnanalennuksia. Tällaista ostajan kuningasoloa en kyllä havainnut liikkeissä. Toki siis minulle on palattu asiaan ja haluttu jatkaa kaupantekoa ja meininki on selvästi aivan eri tasolla kuin joitakin vuosia sitten. On taidettu havaita, että jos nainen astelee autokauppaa, ei se ole tullut potkimaan renkaita, vaan etsimään itselleen autoa. Ja että ei ole helpompaa asiakasta kuin nainen, joka haluaa itselleen hyvän ajopelin eikä lähde spedeilemään ja elvistelemään tekniikan tietämyksellään eikä hyppyytä automyyjää ympäri autokauppaa ostamatta kuitenkaan yhtään mitään. Miehillä näet on joskus ajoittain tapana ihan vaan ajan kuluksi käydä autonäyttelyissä vaikkei auton hankinta välttämättä ole edes suunnitteilla vielä.

Minä ostin siis Audin. Käytettynä. Olen tyytyväinen. Niin ostamaani autoon kuin saamaani hyvin asialliseen palveluun. Ja siihen pieneen tekstiviestiin: Audi on valmiina.JESH.
/span>

3 kommenttia:

  1. Onnea yrityksen perustamisesta ja auton ostamisesta! :) Itsekin olen miettinyt, että pitäisikö ostaa auto mökkireissuja ja vanhempien luona vierailua varten. Vanhempieni luo menee kyllä juna, mutta viime aikoina lähijunissa on ollut ihan keskellä päivääkin sen verran sekavaa porukkaa (muun muassa riehuva sekakäyttäjä, joka heitti minua jollain korvatopsi-puikolla ja huoritteli ja puhui muutenkin todella loukkaavasti ilman mitään provosointia tms, en edes puhunut hänelle), ettei tee mieli matkustaa junalla. Varsinkaan, kun konduktöörit eivät tee mitään näille... Mutta autobudjetti pitäisi vaan repäistä nyt jostain, mikä on vaikeaa esim. siksi, että ostin juuri useammalla tonnilla lentolippuja ja säästän myös asuntoa varten. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autohan ei ymmärtääkseni ole juuri koskaan sijoitus ellei puhuta tietyistä keräilyautoista. Pääkaupungissa selviää varsin pitkälle ilman autoa mutta jossain vaiheessa elämä muuttuu vaan merkittävästi hankalammaksi jos autoa ei ole, ja joutuu punnitsemaan plussat ja miinukset. Itse vuokrasin juuri auton viikonlopuksi yritykseni tarpeisiin. Sekin toimii lyhytaikaiseen käyttöön. Esim Europcar palvelee Elielinaukiolla

      Poista
    2. Niinpä, sijoitushan se ei ole vaan hinta laskee koko ajan... Mutta varsinkin kesällä harrastamme paljon kotimaan matkailua (2 mökkiä, sukulaiset asuvat eri puolilla Suomea) ja juurikin esim. nuo mainitsemasi Ikean reissut ilman autoa ovat suurta tuskaa. Onneksi niitä ei kovin usein ole. Joskus lainaamme poikaystäväni vanhempien autoa, mutta sekin vaatii toiselle puolelle kaupunkia julkisilla matkustamisen ja vastaavanlaisen paluun. Vuokraamista voisi tosiaan joskus kokeilla. No joo, ehkä nämä kaikki syyni ovat enemmän tai vähemmän tekosyitä, mutta kyllähän se auto helpottaisi elämää :) Mutta onneksi ei ole mikään kiire...

      Poista

Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)

Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao