Kookoskaalilaatikko

Ystävien kesken hyvät reseptit kiertävät valoakin nopeammin. Enää ei tarvitse salailla muka parhaita ideoitaan vaan ne voi vapaasti jakaa muidenkin nautittaviksi. Näin kävi tällekin ihanalle uudelle arkiruoalle. Ihana ystäväni suorastaan käski kokeilemaan tätä ja oli niin suosittu kotona, että teen varmasti uudelleenkin.

Kaalilaatikkoa varten tarvitset noin 3/4 valkokaalista, valkosipulia maun mukaan, sipulia maun mukaan, pekonia, jauhelihaa ja kookosmaitoa.

Minähän sitten unohdinkin tietysti ostaa pekonin. Jääkaapista löytyi kuitenkin salamia ja ajattelin rohkeasti kokeilla sitä, koska ajatus lienee pekonin kohdallakin, että se tuo vähän rasvaista makua kaalin ja jauhelihan suloiseen liittoon. Ja wörkki aika hyvin. Jauhelihana pidän itse naudan jauhelihasta, joka ei ole niin kovin rasvainen ja maku on vähän miedompi kuin porsaan jauhelihassa. Lisäsin vielä vähän makeaa chilikastiketta tuomaan potkua, mikä sopi makuihin varsin hyvin. 

Valmistetaan kuullottamalla valkosipuli ja sipuli paksupohjaisessa kattilassa tai padassa. Ei saa ruskistaa tai etenkään polttaa. Muuttuu muuten tietysti palaneeksi tai kitkeräksi ja pilaa laatikon maun. Lisätään ehkä vähän voita sulamaan ja lisätään pilkottu kaaliraaste ja haudutellaan kunnolla pehmeäksi. Sekoitetaan kaalit ja ruskistetut jauhelihat jotka on maustettu reippaalla suolalla ja mustapippurilla sekä siis chilikastikkeella. Perään uunivuokaan kookosmaitoa ja voin sanoa, että ei kannattaisi liioitella kookosmaidon määrällä, kuten itse tein. Kyllähän se edelleen hyvää on ja maistuu mutta vähän tarpeetonta. Eli vieläpä 800g jauhelihaa ja runsaan kilon kaaliraasteeseen riitää tosiaankin 1 purkillinen kookosmaitoa.

Sitten noin 200 asteeseen noin tunniksi. Erittäin hyvää, suosittelen lämpimästi. Tämä jos mikä on kausiruokaa.

Syyskattaus ja -menu

Ihanille ystäville syksyinen kattaus, johon alkusysäyksen antoivat uudet Laura Ashleyn paperiset kattaustabletit. Vähän kolkoiltahan nuo kaikesta huolimatta tuntuivat verrattuina kankaisiin tai kudottuihin tabletteihin mutta vaihtelu virkistää ja oli hauskaa kirjoitella aforismeja ja mietelauselmia lautasten alle luettaviksi.

Kolkkoa vaikutelmaa ehkä korostivat Villeroy&Bochin valkoiset new waves lautaset mutta niiden muotokieli puhuttelee minua edelleen. Katse lepää puhtaan valkoisella "aallolla". Ja ruoka nousee esiin varsin kauniisti eleettömältä alustalta.  Lasit Marimekon Sukat makkaralla, jotka ovat toimineet erittäin hyvin arjessa(kin). Toki pyrin niitä vähän säästelemäänkin, mutta niistä on leveästä mallista huolimatta erittäin hyvä pitää kiinni, ja niiden vetoisuus on riittävä, jotta ei tarvitse kaiken aikaa lisätä juotavaa.

Servetithän "pitäisi" tietysti olla kankaiset mutta en millään jaksa pestä ja erityisesti en jaksa silittää niitä. Pitäisi tietysti, mutta onneksi nykyetiketti sallii myös paperisten kauniiden servettien käytön. (Ihan niinkuin pitäytyisin tiukasti etiketissä muutenkaan epävirallisissa ystävien illanistujaisissa). Nämä servetit ovat yhdet suosikeistani, Broste Copenhagen Riikinkukko aiheella. Onneksi näitä on ollut myynnissä pitkään.


Laseissa uudet nimikointilinnut. Nuorinvieraistani, 3v tosin huomautti, että jos "aikuinen istuu aina samalla paikalla ja ei liikuta lasiaan mihinkään, niin mihin tuota lintua silloin tarvii"? Niinpä. Hyvä päätelmä.

Pieni koristeasetelma tehty syksyisen keltaisista peruskynttilöistä, jotka Georg Jensenin ihanissa Cobra kynttilänjaloissa. Alla uusin hankintani eiliseltä Porvoon reissulta. Teräksinen eleetön pyöreä tarjotin (ja mikä parasta, -50%, eikä lähtöhintakaan päätä huimannut) ja tarjotin tuli aidosti tarpeeseen. Lasken näet mielelläni sohvan käsinojalle esim teekupin ja aina pitää etsiä jotain kupin alle, ettei sohvakankaaseen tule ylimääräisi ikäviä jälkiä. Joskin nuorempi lapseni lakkasi kerran lastenvahdin kanssa kynnet samaisessa paikassa, mistä on vähemmän kivat jäljet muistona jo valmiiksi.

Vesikarahvi on kaunis Tertin kartanosta hankittu vesiastia, johon saa halutessaan esimerkiksi yrttejä veden mausteeksi.

Menu perustui suosikkiruokani poronkäristyksen ympärille. Kiireen keskellä hylkäsin alkuruoan kokonaan, koska käristys on jo riittävän ruokaisa ja lapsiperheelle vähän turhaakin ehkä aina kikkailla alkuruoilla, etenkin jos se ei muuten istuisi kokonaisuuteen, vaan pitäisi keksimällä keksiä jotain mahdollisimman kevyttä, esim jokin keitto tms. Itse ainakin jaksan nykyään aika huonosti kolmea ruokalajia. Usein joudun jättämään jälkiruoan pois mikä nyt ei ole optimaalisin ratkaisu. Etenkin jos emäntä on selvästi nähnyt vaivaa sen vuoksi. Ja tämä on siis ihan oma tulkintani ja näkemykseni. Ei mikään etikettiohje.

Poronkäristyksen kanssa "kuuluu" tarjota puolukkahilloa mutta olinpas unohtanut sen kokonaan ostaa enkä viitsinyt kiireellä enää rynnätä kauppaan. Meni se noinkin. Hyväntuulisena kokkailin kauniin syysauringon paistaessa jo varsin matalalta ja kuuntelin hyvää kotimaista musiikkia, ja unohdin vielä suolan käristyksen kanssa tarjottavasta maa-artisokka-perunasoseesta. Hmm...toivottavasti vieraat eivät kärsineet kömmähdyksestäni kovin. Suolan jälkikäteen lisääminen ei toimi lainkaan samalla.

Jälkiruokana oli israelilaista suklaakakkua, johon tulee todella paljon unikonsiemeniä, jotka narskuvat hauskasti hampaissa.

Ihana ilta ystävien seurassa. Ystävät ovat yksi elämän parhaista asioista. Olen kiitollinen teistä jokaisesta. Kiitos että olette. Toivon, että voin olla edes sinne päin yhtä hyvä ystävä teille kuin te minulle. Ihanaa sunnuntaita.

Matkakertomuksia : Porvoo

Meille lasten kanssa on muodostunut kivaksi omaksi perinteeksi vierailla vuosittain Porvoossa. Yleensä hyvin rajoittuneesti pysyttelemme vanhan Porvoon ihanilla tunnelmallisilla mukulakivikaduilla, mutta ehkä seuraavalla kerralla voisimme laajentaa reviiriä? Toisaalta meille on lähes retriitinomainen ja harras hetki kiertää liki samat liikkeet melkein samassa järjestyksessä joka ikinen kerta siellä käydessämme. Ja lapset romahtaisivat jos lasten leluliike Riimikko ohitettaisiin. Ja on siellä aikuisenkin ihana käydä. Ei puhettakaan muovisista joka paikasta löytyvistä leluista, vaan ihania puisia miekkoja, jousipyssyjä, tyttöjen linnanneitoasuja, nukkekodin huonekaluja jne jne. Lapset rakastavat liikkeen ulkopuolella sijaitsevia "kuninkaan istuimiakin", joilla heidät pitää kuvata melkein joka kerta.

Porvooseen ajaa meiltä Helsingistä noin puolessa tunnissa. Pysäköinti onnistuu yleensä helposti heti vanhan Porvoon sisäänkäynnillä, joskin pysäköinti kustantaa 2€/h mutta toisaalta, kun auton saa lähelle, riittää pari tuntia mainiosti vierailulle. Ja Helsingin pysäköintihintoihin tottuneelle tuo ei kovin paljoa ole. Ilmaisiakin paikkoja löytyy jokivarresta toiselta puolen siltaa tai sitten Kirkkotorin kadun vieriltä. Tai sitten ei löydy, riippuu liikutko pahimpaan kesän turistiaikaan ja onko joku muukin tajunnut etsiä ilmaiset paikat juuri ennen sinua.

Omia suosikkipaikkojani Porvoossa on ensinnäkin ihana ravintola vanhassa rakennuksessa Gabriel 1783. Loistavaa palvelua ja ihanaa mutkatonta maistuvaa ruokaa sopuhintaan. Tällä kerralla emme päässeet sinne asti, vaan pysähdyimme kokeilemaan Zum Beispiel ravintolaa, jossa lasten mukaan oli maailman parhaat Zum Burgerit. Olihan ko burgeri hyvänmakuinen ja itse tehty guacamole ja salsakastike olivat verrattomia. Pihvi oli aidosta lihasta hyvin paistettu ja maukas ja leipä melkein pitaleivänomainen makunautinto. Pidin. Ravintolan sisustus oli melkein ok muttei ihan. Vähän kolkko vaikutelma jostain syystä. Ehkä siitä syystä, että ravintolasta oli suora kulku Rihkamakatu 2:n muihin vaate-, sisustus- ja lankaliikkeisiin mikä loi rauhattoman tunteen. Sisustukseen oli kyllä panostettu mutta saksalaisesta nimestään huolimatta sisustus ei ollut saksalainen. Ruokalista sen sijaan enemmänkin mutta ei kuitenkaan saksalaista Vieles Essen ist Gutes Essen meininkiä vaan rehtiä ruokaa. Marginaalihuomautuksena ilahduin kun esikoinen totesi, että ehkä coca cola ei sovi kauheen hyvin tällaisen hyvän ruoan kanssa. Jesh, edistystä.... voisin tietysti vaan ilmoittaa että no coke, mutta olen suonut lapsille toivomansa juomat edes ravintolassa käydessä, koska kotona niitä ei tarjoilla koskaan.

Sasu´s playhouse oli yhtä ihana kuin ennenkin mutta lama näkyy selvästi ko liikkeessäkin: pinta-ala on puolet entisestään ja valikoimakin valitettavan suppea. Ihania huonekaluja ja piensisustustavaroita silti.

Åtta sisustusliikkeessä tuli tosi hyvä mieli. Pidän pikkutavaroista, joissa on jokin juju tai joka saa sisäisesti hyrisemään. Sieltä mukaan tarttui pieni metallinen säilytysrasia, joka on niin kaunis, että päässee keittiön sivupöydälle. Vaikka samalla tiedän, että sen funktio ei tule täyttymään, koska kuitenkin lasken pikkutavarat esim tämän rasian päälle... Samasta kaupasta löytyi hauskat viinilasin tunnisteet, Hummingbirds. Nyt ei tarvitse laseja etsiä ja arvuutella mikä oli kenenkin, joskin ei ole meidän high sociaty piireissä ollut ongelma. Sen verran hanakasti porukka pitää omista laseistaan kiinni. Mutta nyt ainakin uskaltaa irrottaa?

Laura Ashleylta tarttui matkaan "kertakäyttöiset" tabletit, joihin voi esim kirjoittaa viestin ko vieraalle tai vaikka plaseerata vieraat suoraan tablettiin kirjoittamalla tms. Hauskan erilaiset. Ja jos vieraani eivät sotke kovasti, ovayt sen verran laadukkaasta paperista, ettei tarvitse heti poiskaan heittää.

Destiny´s kaupassa olikin kaikki -50% alennuksessa, vaatteet ja sisustustavara. Onneksi aika oli jo loppumassa ja lapset väsyneinä, joten en ehtinyt tutustua laajaan Odd Molly valikoimaan, vaan nappasin hauskat pienet linnut ja pienen tarjottimen kotiin. Kaikki puoleen hintaan. Pelkkää säästöä siis :)

Paahtimossa joen varressa kävimme vielä kahvilla ja hytisimme vällyjen alla jokiterassilla. Vielä syysaurinko jaksaa lämmittää, mutta varjossa alkaa olla jo melkoisen kylmää.

Vielä pyrähdimme nopeasti Brunbergillä, josta otimme jo joulua ajatellen perinteisiä tryffeleitä ja kanelin makuisia Alku karkkeja. Alku karkkeja on ollut jo minun lapsuuteni mummolassa. Ihanan nostalginen. Samoin Kettu karkin muistan erityisen hyvin.

Ihana pikainen pyrähdys kauniissa Porvoossa. 

Kuuntele itseäsi

Selkä alkoi vihoitella pitkästä aikaa. Tiedättekö sen kivun, joka iskee esimerkiksi juuri silloin, kun vihdoin illalla pääset nukkumaan ja luulet ottavasi lempiasentosi, jossa voit rentoutua ja vaipua levolliseen uneen, ja sitten se iskee. Karmea tunne selässä, joka saa sinut voihkaisemaan ja etsimään toista asentoa.

Myönnän, että olen joutunut pitämään taukoa liikunnasta pienen sairastumisen vuoksi mutta pikku hiljaa päässyt takaisin lenkkipoluille ja painojen pariin. Joka tapauksessa tunnistan selkäkivussani liiallisen kiireen ja itseni laiminlyönnin. Miksi ihmeessä enää tässä iässä teen niin? Mikään ei ole sen arvoista, että laiminlöisin oman hyvinvointini. Tunnen itseni jopa hieman tyhmäksi. Perehdyn hivenaineisiin ja vitamiineihin ja olen selättänyt refluksitaudin ja migreenin mutta en ymmärrä hiljentää ja teen itselleni pahaa. Onneksi tätä ei ole jatkunut kuin kesäloman päättymisestä asti joten toivoa on. 

Heräsin tänään aamulla aikaisemmin kuin olisin normaalisti noussut, ja laitoin P90X ohjelman ja Tony Hortonin päälle. Olen aiemminkin kyseisestä mainiosta dvd sarjasta kirjoittanut ja todennut sen äärimmäisen hyväksi. Olen tässä syksylläkin treenannut samaisen tyypin seurassa painoilla mutta aina siirtänyt joogaa ja venyttelyä. Tänään laitoin kuitenkin streching ohjelman tunniksi päälle ja havaitsin todellakin olevani täysin jumissa. Ei mikään ihme, että selkä alkoi oireilla. En aio syyllistyä tähän helmasyntiin uudelleen. Vaikka kaikki muut treenit jäisivät, yritän muistaa venytellä. Suurin syy on tietysti täysin fyysinen, jotta lihakset pysyvät elastisina mutta melkein yhtä suuri syy on pysähtyä kuuntelemaan itseäni. Puoli kuudelta aamulla voin olla lähes varma siitä, että saan olla aivan yksin ja rauhassa sen tunnin ajan, mitä ohjelma kestää. Siksi aamut ovat erinomaisia minulle rauhalliseen venyttelyyn ja itseni kanssa olemiseen.

Miksi minulla on aina kiire joka paikkaan? Miksi työpaikalla tunnen syyllisyytä siitä, etten ole kotona lasteni kanssa ja sitten taas kotona on lukuisia tekemättömiä töitä, joita pitäisi tehdä, ja alituinen kiire jonnekin. Vaikka kuinka karsin omia ja lasten harrastuksia, on aina kiire. Ei tietenkään auttanut asiaa perustaa oma yritys, mutta koen sen samalla harrastuksena itselleni. Mikä selitys tuokaan on? No joka tapauksessa koen paremmaksi tehdä asioita kuin jämähtää paikoilleni miettimään miksei minulle tapahdu mitään. Kunnon noidankehä ja siksi erityisen tärkeää kyetä nappaamaan kalenteristaan edes silloin tällöin täydellisen rauhallinen hetki ihan vain itselleen.

Minua riipii nämä syyssateet ja ankea syksy. Kotoa aamulla lähtiessäni laitankin musiikin päälle puhelimeen ja kuulokkeet korviin ja nautin hyvästä musiikista töihin mennessäni. Suljen muun maailman vielä hetkeksi oman satumaailmani ulkopuolelle.

Olen edelleen väsynyt mutta ainakin olen antanut itselleni hetken aikaa. Mukavaa loppuviikkoa.

Päivän asu : Gant, Burberry & Fransa

Henkisesti jotenkin vaikea hyväksyä että talvi todella tulla jolkottaa. Järki sanoo, että alkaa olla kylmä mutta mieli ei oikein hyväksy asiaa vielä, mikä ilmenee mm siinä, että aamuisin ei tahdo löytää sopivaa päälle pantavaa. En ole tehnyt elettäkään etsiäkseni vielä syysvaatteita vaan kesävaatteet olla möllöttävät edelleen tangoilla ja hyllyillä. 

Pitäisköhän pikku hiljaa siirtyä syys/talvikauteen? Alan itsekin olla vähitellen sitä mieltä. Vähintäänkin lapset pitää pukea lämpimämmin. Tai no, itsehän nuo pukeutuvat, mutta ohjata ainakin oikeaan suuntaan. 

Tänään vaatehuoneen hyllyillä minua kutsui lampaanvillainen musta Gantin neuleliivi. Ja sen kanssa tykkään pitää valkoista paitapuseroa ja tänään sopivalta työasulta tuntui sen kanssa Burberryn linjakas paitapusero ja siihen Fransan puuvillatrikoota oleva mielettömän hauska musta hame. Hame on periaatteessa täysin yksinkertainen mutta siihen on ommeltu lukuisia pieniä laskoksia, mikä on koko hameen clue.  Ja äärimmäisen mukava pitää päällä. 

Kuvauskengät mustat Peter Kaiserin Herdit. Pidän kiiltonahkaisista kengistä, koska ne voivat muuten olla täysin yksinkertaiset, kunhan malli on kaunis ja kiiltonahka tuo koko asuun tarpeellisen twistin, eikä tarvitse keikaroida erityisesti koruilla tms ellei sitten juhliin ole menossa.  Aidosti jalassa oli taas vaihteeksi ne ruskeat mokkasaappaat. Voiko nainen rakastua joihinkin kenkiin? Ei tarvitse vastata :)

Aurinko helottaa ainakin hetken täysin estoitta. Nautitaan siitä. Kohta on niin pimeää ettei eteensä näe. Onneksi silloin voi polttaa kynttilöitä niin paljon kuin sielu sietää. 

Päivän asu : Malene BIrger neuletakki, Rosemunde, Zara & Lumi

Eräs tämän blogin yllättäjistä on ollut nimenomaan Päivän asu päivitykset. Lukijamäärä ampaisee välillä käsittämättömän korkeaksi kun julkaisen Päivän asun, enkä aina oikein itsekään ymmärrä mikä juuri ko postauksessa kiinnostaa lukijoita. Mutta iloitsen toki jokaisesta lukijastani. Kuvien laatuun pitäisi ehtiä paneutua ja panostaa. Jalusta ja itselaukaisin odottavat edelleen hankintaa. Lisäksi valaistus kuvia ottaessani on etenkin näin syksyä kohden luvattoman heikkoa. Olisikin näky jos hankkisin tänne kotiin lisävalaisimen valokuvaukseen. Toki minun oli tarkoitus mennä myös valokuvauskurssille heti alkusyksystä mutta kaiken muun kiireen keskellä se on nyt vähän siirtynyt, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti edelleen. Ja...kyllähän valokuvaukseen pitäisi antaa enemmän aikaa eikä räpsiä kuvia kiireessä. Otankin itseäni niskasta kiinni ihan pian...

Viime yönä oli todella puuskainen ja kova tuuli mikä kolisteli ikkunoita oikein olan takaa. Kolina piti hereillä ajoittain mikä mukavasti sitten painaa silmänalusissa aamulla. Kiva ottaa aamukuvia. Lisäksi tänään taisi olla tämän syksyn kylmin keli. Lämpötila ei herätessä paljon yli 3 asteen ollut. Tämä vaikutti asuvalintaani, koska olen hyvin herkkä kylmälle ja mielellään pukeudun lämpimästi juuri näin alkusyksystä, kun lämpötila hivuttautuu kohti nollaa ja sen allekin aikanaan. Siksipä Malene Birgerin villainen neuletakki ei ollut lainkaan huono valinta. Neuletakkihan oli viime talven löytö huuto.netistä. Vallan hyvä tuote ja niin lämmin. 

Neuleen alle puin Rosemunden mustan pitkähihaisen silkkipuseron.  Housuiksi asua piristämään Zaran valkoiset kapeat puuvillahousut ja kengiksi....ne samat suosikkipeterkaiserit, jotka vilistävät melkein joka postauksessa.

Suosikkilaukukseni on siis myös asettunut tämä tuorein Lumin hankintani. Se imee sisäänsä kaiken tarpeellisen työpäivän aikana tarvittavan, niin ipadin kuin paperit ja lompakon jne. Ja niin hyvä kantaa sekä olalla että käsivarressa.


Mukavaa viikkoa

Matkakertomuksia : Oslo

Olipa vierähtänyt edellisestä Norjaan suuntautuneesta vierailustani jo varmaankin noin 30 vuotta ja silloinkin matkani suuntautui pohjoisemmaksi Trondheimiin ja vuonoille. Se reissu oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista ja nyt kun asiaa mietin, niin ehkäpä lähden lasten kanssa sinne jonakin päivänä uudelleen. Mutta ehdottomasti lähden uudelleen Osloonkin. Todella miellyttävä ensitutustuminen.

Norvegian lentää sattuneesta syystä suorilla lennoilla juuri Osloon. Menopaluulippu maksoi 54€! Ja lentojen aikataulut olivat varsin soveliaat nekin. Hotellivaihtoehtojakin oli riittävästi. Ensi kerralla katson vain, että hotelli osuu varmasti metrolinjan läheisyyteen. Tai no, ensi kerralla tutustun metrokarttaan hieman paremmin etukäteen. Kyllä se metroasema nytkin olisi lähellä ollut, ellemme olisi päätyneet vähän reippailemaan Oslon keskusrautatieasemalta varsinaista näköalareittiä "ihan vaan 500 metrin matkan". Mutta siitä oli se hyvä puoli, että näimme Oslon pääkadun Karl Johan Gatanin ja hauskan näköisiä kahviloita, joissa tuntui istuvan kaikki tyylikkäät nuoret oslolaiset kahviloiden terasseilla. Ja samalla hotellia kohti suuntautuneella kävelyllämme osuimme myös Aker Bryggen hauskalle satama-alueelle.

Välitön ensivaikutelma Oslosta oli kuin olisi tullut kotiin, ei Suomeen mutta kotoisa tunnelma ja ajoittain oli kuin Lontoossa. Meri oli vahvasti läsnä. Uusi ja vanha sopuisasti vierekkäin, mutta toisin kuin likipitäen kaikkialla muualla, Oslossa ei ollut aistittavissa minkäänlaista lamaa tai talouden apeutta, päinvastoin uusia lasiseinäisiä rakennuksia, joiden käyttöastekin näytti olevan melko korkea. Ravintoloiden edessä oli paikka paikoin punaisia mattoja. Kuitenkaan helsinkiläiseen hintatasoon tottuneena Oslon hintataso ei ollut jäätävän korkea, vaan lähes samaa tasoa kuin Helsingissä. Pitkän oluen hintaa yleensä käytetään sopivana mittarina mutta kun en itse sitä juo, en muista mitä kaverin juoma maksoi. Toisaalta esim Friday´s ketjun entrecote pihviateria talon viinin kanssa maksoi noin 50 euroa, mitä voi pitää aika kalliina annoksena, vaikka ruoka olikin todella hyvää ja maukasta. Turistiteepaidan saikin jo 35 eurolla, joten ehkäpä Oslossa oli kalliihkoa. Luottokorttilaskua mielenkiinnolla odotellen, joskin pienten tuliaisten lisäksi ei tullut tällä kertaa osteltua liikoja.

Olisimme menneet Hop on hop off ajelulle mutta sepä olikin juuri ko Oslon maraton päivältä peruttu kokonaan. Tutustuimme uudelleen Oslon metroon ja totesimme sen vallan toimivaksi. Erityisesti ns punainen linja osoittautui mainioksi linjaksi. National Theatren asemalta Majorstueniin, ja oli kivenheiton päässä Vigelandin patsaspuistosta. 

Vigelandin puisto tai ”Patsaspuisto” on eräs Oslon ja Norjan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Se sijaitsee Frognerin puistossa ja siellä on esillä yhteensä 212 Gustav Vigelandin tekemää patsasta.  Puisto on pinta-alaltaan yli 320 hehtaaria. 

Puisto luotiin vuosina 1907–1942. Suurin osa veistoksista on tehty vuosina 1926—1942. Patsaspuistoon astellaan isoista porteista ja kävellään suoraan isolle graniittisillalle, jonka  molemmilla kaiteilla on yhteensä 58 pronssista patsasta miehistä ja naisista, lapsista ja aikuisista, ryhmässä ja yksinään. Sillan patsaista kuuluisin on vihaista lasta esittävä patsas. Pääosa patsaista on hyvin realistisia, mutta ko vihainen lapsi on hassun irrationaalinen.

Sillan jälkeen kävellään upeiden muotoistutusten läpi kohti valtavaa suihkulähdettä, jonka ympärillä on 20 patsasta, joissa ihmisiä oleskelee puiden alla. 

Suihkulähteen jälkeen astellaan kohti monoliittitasannetta, jossa on yhdestä kivestä veistetty 17 metriä korkea patsas, jossa on 121 ihmishahmoa. Patsasta ympäröi 36 eri patsasta, joissa myötäpäivään kiertäen taiteilija on luonut ihmisen elinkaaren syntymästä vanhuuteen.

Valtavan kokoisen puiston "perällä" on ns elämänpyörä. Vigeland oli suunnitellut koko puiston asettelun. Suosittelen lämpimästi käymään ko puistossa. Puisto on hyvin suosittu myös oslolaisten keskuudessa ja nytkin kuulaassa syyssäässä paikalliset lenkkeilivät ko puistossa.

Metrolinjaa toiseen suuntaan pääsee Tøyenin kaupunginosaan, jossa on kuuluisa Edvard Munch museo. Munch on edellä mainitun Vigelandin ja Henrik Ibsenin ohella yksi Norjan kuuluisimmista taiteilijoista. Munchin kuuluisin maalaus lienee Huuto. Munch maalasi Huudosta kaksi varsinaista teosta sekä yhden pastelliversion, joka myytiin huutokaupassa yli 90 miljoonalla eurolla! Toinen varsinaisista maalauksista on Norjan kansallisgalleriassa, josta se varastettiin Lillehammerin olympialaisten avajaispäivänä. Maalaus saatiin takaisin saman vuoden syksyllä. Munch museon Huuto varastettiin vuonna 2004. Huuto saatiin takaisin pari vuotta myöhemmin pahoin vaurioituneena. Itse en ainakaan sitä onnistunut näkemään ko museossa siellä nyt käydessäni. Ostinkin ko maalauksesta jääkaappimagneetin muistoksi. Munchin taiteessa on paljon symboliikkaa, impressionismia ja ekspressionismia. Taiteilija käytti paljon aikaa tutkiakseen aiheitaan, mm ns elämänpuuta, joka toistuu useissan Munchin töissä. Ihmishahmoja makaa maanalla ja monissa teoksissa on seksuaalinenkin aihe tai ainakin psykologisia viitteitä siihen. Museossa oli esitelty myös Munchin käyttämiä väriaineita ja värejä. Ko taiteilijan maalauksissa onkin ajalleen tyypillisesti voimakkaita värejä. Suosittelen vierailua ko museoonkin. Ensi visiitillä ehkä käyn katsomassa Kansallismuseon Huudon.

Shoppailu jäi tosiaan vähemmälle. House of Oslo nimisessä sisustuskauppakeskuksessa tuli pysähdyttyä. Ko keskuksessa oli mm tanskalainen Illums Boligshus, joka nyt on vaan täydellisen ihana paikka. Onneksi matkalaukku on rajallinen, eikä sieltä voinut raahata liikoja tuliaisia itselleen. Lene Bjerre, sekin tanskalainen, oli rakentanut kauniin ja tunnelmallisen liikkeen ko kauppakeskukseen. Ruotsalainen Åhlens löytyi sekä muita pienempiä sisustusliikkeitä. Olipa siellä Muuton tuotteitakin.

Oslon lentokenttä Gardemoen ei ollut yhtä sykähdyttävä kuin esimerkiksi Kööpenhaminan Kastrup mutta kyllä tuonnekin olisi viimeiset roponsa saanut tuhlatuksi.

Seuraavalla vierailulla ehdottomasti vuonoristeilylle ja muitakin kaupunginosia tutuksi. Lisäksi Oslossa on huikea uusi oopperatalo, jossa mielelläni vierailisin.