Katsaus taaksepäin

Voisin kutsua kulunutta vuotta 2014 kuningatar Elisabethin tavoin termillä Annus horribilis: niin erilainen vuosi tämä on ollut. Isoja henkilökohtaisia muutoksia ja henkilökohtaista kasvua. On pitänyt mennä syvälle itseeni ja miettiä omaa elämääni. In the end: mikä ei tapa, vahvistaa. Kuinka vahva mahdankaan vielä olla? Luin loppuvuodesta jostain naistenlehdestä haastattelua menestyvästä suurin piirtein ikäisestäni naisesta, jota haastattelija kutsui supernaiseksi. Haastateltava kieltäytyi ehdottomasti ottamasta vahvan naisen viittaa harteilleen, koska "silloin tulee näkymättömäksi".

Naisen vastaus oli vavahduttava: niin totta. Kun ihminen nähdään vahvana, todetaan usein, että kyllähän vahva ihminen selviää. Ja selviäähän se mutta vahvakin ihminen itkee ja suree ja käy joskus todella pohjalla -ja kaipaa lämpöä ja lohtua lähelleen. 



Vuoteen 2014 sisältyi paljon kaunista. Tässä kurkistus menneeseen:

Tammikuussa kävin työmatkalla Luxembourgissa, joka on merkillinen pikkuvaltio mm Saksan, Belgian ja Ranskan rajalla. Luxembourgiin on keskittynyt Euroopan unionin toimielimiä sekä finanssimaailman toimijoita. Maa on sekoitus modernia ja vanhaa. Lampaat laiduntavat vasemmalla ja oikealla puolella istutaan oikeutta. Luxin valkoviini Auxerrois on yksi suosikkiviinini mutta ko maan punaviiniä ei juo yrjökään. Luxissa olen tutustunut yhteen hyvään kollegaani ja ystävääni. Bonjour mon cheri

Helmikuussa risteilin lasten kanssa iki-ihanaan Tukholmaan, jossa otettii rennosti ihanassa keväisessä säässä. Eräs sivistynyt ystäväni kertoi minulle lukeneensa kerran tukholmalaista blogia, jonka mukaan paikalliset tahallaan pukeutuvat pari numeroa liian pieniin vaatteisiin kuvitellen näyttävänsä siten muodikkailta ja cooleilta. En ole tuon kommentin jälkeen kyennyt nauramatta kävelemään Tukholman kaduilla: vastaan kävelee kaiken aikaa mm miehiä, joilla on tolkuttoman pienet pikkutakit päällä ja kädet vääntyvät vähän jopa taaksepäin ja takin helmat keikkuvat lantion yläpuolella. Kaulassa on aina talvella kaulaliina tietyllä tavalla aseteltuna...ja kuitenkin tyypit osaavat kantaa ne pikkuisen liian pienetkin vaatteet tyylillä. Ihana rento ote elämään. Hej och hejdå...

Maaliskuussa tykyiltiin työporukan kanssa Tahkolla. Pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan itse mönkkärillä ajamista ja pidin tosi paljon. Kyllä vauhtilajit on vaan naistenkin juttu

Huhtikuussa kävin mm kokeilemassa kotimaista stand up komiikkaa kaupunginteatterissa ja melkein itku tuli pitkästä nauramisesta. Suosittelen lämpimästi. Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa kiinalaista Puerh teetä....olkoon kuinka terveellistä hyvänsä, mutta en kykene. Haisee kuin mädäntynyt maa...

Toukokuussa jatkettiin jo huhtikuussa aloitettua pyöräilykautta ja luonto heräili kunnolla tulevaan kesään.

Kesäkuu oli legendaarisen kylmä: juhannuksena oli mökillä noin viisi astetta plussalla ja käsineet kädessä etsittiin metsämansikoita. Suomenlinnassa Ryhmäteatterin Liisa ihmemaassa. Fiilis kuitenkin kesän kunniaksi jo nousussa.

Heinäkuussa lämpötila räjähti: oli ihanan lämmin. Koko neljän viikon kesäloman ajan hellettä. Jos stadikalla saisi ottaa kuvia, suurin osa kesäloman kuvista olisi uimastadionin helteestä. Pääsin uimaan itsekin kunnolla. Ja radat ovat muuten miellyttävän leveät. Muistan vieläkin miten hyvin siellä pääsee uimaan. Sitä odotellessa.

Elokuussa tapahtui paljon: olin perustanut oman yrityksen ja aloittelin Me&I vaatteiden parissa. Jännitys oli suuri. Elokuussa tapoin raivon vallassa banaanikärpäsiä, leivoin mm mamman marjapiirakkaa ja juhlin hyvän ystäväni 50v juhlia...

Syyskuussa juostiin ensin Run Fest tapahtumassa Kaivopuistossa (olihan se syyskuussa???) ja tulin valitettavan kipeäksi raekuurossa, mistä taas seurasi etten voinutkaan juosta puolimaratonia uudelleen Oslossa. Matka oli muuten kyllä onnistunut ja Oslon kaupunkiin viehätyin kyllä. Tähän vuoteen mahtui muuten elämäni ensimmäinnen puolimaraton toukokuussa. Miten se jäikin mainitsematta oikeassa kohdassa? Olin nääs niin ylpeä itsestäni. Selvisin siitä vaikka tuskaa olikin viimeiset kuusi kilometriä. Ensi toukokuussa toivottavasti helpompaa.

Lokakuussa kävin Tallinnassa, shoppailin lempikaupassani Massimo Duttilla ja sisustin vähän - pitkästä aikaa. Rakastan Kartellin pikkuisia Jolly pöytiä ja olohuoneen uutta mattoa. Piristi kovasti ilmettä.

Marraskuu meni ihan sumussa. On ollut niin pimeää ja tuntui että voimat loppuvat ihan kokonaan. "Pimeys vie hengen multa..."
Pimeyden keskellä kävimme myös ystävättärieni kanssa ihanassa Berliinissä. Elän muutaman vuoden pidempään, jos nauru pidentää ikää.

Joulukuu on vuoden kuukausista viimeisin ja usein aika kiireinen. Ensin tuntuu, että jouluun on aikaa vaikka kuinka, ja yhtäkkiä valon juhla keskeyttää kuukauden ja Suomi hiljenee viettämään yhtä vuoden tärkeimmistä juhlistaan.

Yksi vuosi meidän kaikkien elämässä on ihan kohta takana. Meille kyseinen vuosi on ollut erilainen, kuten jo totesin, mutta olemme tämänkin vuoden rikkaampia...ja vahvempia. Hyvää uutta vuotta.

Iso halaus. Tackar och pockar. After all, vuosi on sisältänyt paljon hyvää ja kaunistakin.

Päivän asu : Claire jakku

Eilen koitti jälleen paluu arkeen. Pakkaslukemat paukkuivat 15 asteessa täällä etelässäkin ja teki mieli vetää ylle lämmintä. Siihen tarkoitukseen on mainio Clairen jakku, jossa ei tule kylmä paukkupakkasissakaan. Jakku on hankittu jo useita vuosia sitten mutta sopii edelleen, mikä saa hyvälle mielelle jo sinänsä. Jakussa on hauska turkisreunus ja hihansuut levenevät ja niissä on kiva leikkaus.

Aamulla otetuissa kuvissa näyttää kyllä juuri itseltään: silmät painavat tonnin ja hymynpoikaseksi tarkoitetut ilmeet ovat enemmänkin irvistys..

Vielä pari päivää ja sitten vuosi jo vaihtuukin uuteen. Mukavaa päivää

Rauhallista joulua

Toivotan oikein rauhallista joulua kaikille. Joulun rauha on vihdoin laskeutunut meidänkin kotiimme. Joulurauha on jo julistettu Suomen Turusta. Turku on rakas opiskelukaupunkini, jossa on moni rakas sukulainen ja moni rakas ystäväni. Sinne on aina ihana palata.

Nyt keskityn nauttimaan joulun rauhasta, luen loppuvuodeksi varaamiani kirjoja ja kerään voimia tulevaan. Palaan blogin pariin joidenkin päivien kuluttua.

Nauttikaa lumesta ja valosta. Levätkää ja kuunnelkaa... itseänne ja muita. Kaunista musiikkia.

Tämän joulun koskettavin laulu on Natalie Colen Mary, Did you know..

Hemmottelulahjoja läheiselle

Silmiini osui loppuviikosta viime vuoden Iltalehden tai Iltasanomien artikkeli, jossa oli lueteltu aika hyviä ideoita joululahjoiksi läheiselle.

Jos on hankaluuksia keksiä lahjaa eikä innosta ostaa esimerkiksi kirjaa, joka sinänsä on kirjaihmiselle mainio lahja, voisikin miettiä omatekoista lahjakorttia ja antaa jotain henkilökohtaista. 

Nykyajatteluun istuisi muutenkin ajatus enemmän aineettomasta lahjasta kuin materiasta. Riippuu tietysti aina saajasta ja toki myös antajasta. Mitään ainoaa ja oikeaa ohjenuoraa ei ole olemassa.

Lapsille ja vaikka kummilapsille voisi antaa aikaa: lahjakortti vaikka viikonlopuksi luoksesi? Monilla lapsillakin on kaikkea. Toisaalta jos jossakin perheessä on tiukempaa, voisi joko kysyä suoraan mitä tarvittaisiin tai sitten miettiä jotain tarpeellista. Olen itse esimerkiksi ollut liikuttunut miten hyvin kummipojalleni on aina kelvannut kummitädin valitsemat puserot yms. Ja muistan itsekin lapsuudestani miten ihanaa oli vetää päälleen juuri kummitädiltä tulleita vaatteita. Tai ne mummon kutomat sukat.. rakastin niitä jo lapsena ja antaisin nyt aika paljon jos mummo olisi elossa ja sieltä tulisi taas ne rakkaudella kudotut sukat. Osaan itsekin sukkia tehdä ja pitänee alkaa jatkaa perinnettä ja alkaa tekemään niitä sukulaislapsille mutta ei se ole sama itselleni kuin ne mummon sukat. Kaikkea ei siis todellakaan tarvitse ostaa ja jotenkin haluaisin omillekin lapsilleni opettaa että kaikkein tärkeimmät asiat eivät ole rahalla ostettavia.

Mainitsemassani artikkelissa oli mm seuraavia ideoita:

Itse leivottu sydänleipä (tai jotain muuta toisen mieliruokaa tai -leivonnaista). Pakkaa kauniiseen rasiaan ja kirjoita kaunis saateteksti.

Villasukat

Lahjakortti. Olisipa ihanaa saada esimerkiksi 10 x hierontakortti. Arki on jotenkin niin kiireistä, että jos pysähdyttäisiin hetkeksi lähelle....ja nyt siis riittää ihan se kotoinen hieronta, eikä tarvita kalliita lahjakortteja kaupungin maineikkaammalle lihasten rusentajalle.

Lupaus matkasta... vaatii jo vähän käteistä tai joustavan luottokortin mutta ei tarvita silloinkaan valmista matkalippua vaan esim että lähdette vaikka johonkin lähelle yhdessä. Kuinka usein matkan etsiminenkin on kiireistä ja toinen haluaa enemmän jne. 

Jotenkin juuri tässä elämäntilanteessa em lahjat liikuttaisivat paljon enemmän kuin kiireessä kaupasta ostettu kallis hajuvesi tai kalliit alusvaatteet, joita en kyllä sinänsä yhtään ylenkatso enkä niistäkään pahastuisi mutta itse mietitty ja tehty olisi vielä läheisempi.



Ja mitä kiireisempi arki, sen iloisempi yllätys esim saada jouluaamuna kahvi vuoteeseen. Pienet eleet etenkin lapsiperheiden kiireisessä arjessa tulevat kyllä huomatuiksi.

Pieni ele on myös antaa perheelle lapsenhoitolahjakortti. Ne tulevat usein tarpeeseen :) Eivätkä maksa kuin aikaasi. 

Omat lahjat on hankittu ja laitettu jo postiinkin. Toivottavasti rakkaat kummilapseni saatte omanne ajoissa. Kummitädillä oli taas ihan vähän kiire. Lapset ovat käyneet koulun joulujuhlassa, saaneet todistuksensa ja nyt alkaa joulun aika. Ruokaostokset vielä edessä mutta en ota stressiä: kaiken saa valmiina, ja tärkeintä on nauttia ja olla onnellinen. Kaikki muu on toisarvoista.